mikä ei tähän asti ole tullut kysymykseenkään, kun Kaislalla on JANO - silloin jos neiti saa hajun vedestä, niin se on menoa. Tänään loppulenkisä osui kohdalle alueen paskaisin oja, jota kohti Kaisla lähti ravaamaan - ja pieni vesiäinen tuli kutsusta luokse :D Itse asiassa lenkillä oli toinenkin läheltä piti tilanne: 7m päästä polulta lehahti lentoon kyyhky - Kaisla pysähty ja reakoi hyvä sanaan katsomalla taaksepäin miuta. Pieniet on meikäläisen ilonaiheet.

Lenkeillä oon alkanut hyppyyttää Kaislaa kaatuneiden puun runkojen ym. yli, jotta tottuisi hyppäämään erilaisten esteiden yli ja hyppimiseen tulisi rutiinia. Korkeammalla olevien ja isoimpien runkojen päältä Kaisla ponnistaa, mutta siitäkin saa kehut, kun vaan menee yli.