Kaisla

Virallinen nimi:  Björklundens Helgon Princess Ricka
Rotu: Portugalinvesikoira
Sukupuoli: Narttu
Syntymäaika: 12.1.2006
Väri: Ruskea
Silmät: Optigen B (kantaja)
Korkeus: 48,5 cm 12/07 (5,5 kk n. 46 cm)
Kennelliiton jalostustietokannassa

Painokehitys:
12vkoa         7,2 kg
16vkoa         9,6 kg
5kk             12,5 kg
7kk             15kg
11kk            18,1kg
1v 1kk         20,2 kg

Näyttelytulokset:

Toisen koiran rotua valitessa valinta kriteerit olivat hieman muuttuneet:

• Rotu, jolla mielellään palveluskoiraoikeudet
• Rotu, josta ei lähde kauheasti karvaa (edelleen)
• Rotu, joka olisi keskikokoinen
• Rotu, joka olisi avoin ja valmis työskentelemään ihmisten kanssa

Kolmella ensimmäisellä kriteerillä sain vaihtoehtolistan melko lyhyeksi ja listalla oli myös useita rotuja, joita mietin jo Kosmoa ottaessa, mm. portugeesi. Portugeesin rotumääritelmässä häiritsivät sanat itsepäinen, riidanhaluinen ja pidättyväinen, mutta plussaa oli taas, että noudattaa jokaista käskyä ilmeisellä mielihyvällä. Tutustuttuani useampaan portugeesiin huomasin, etteivät ainakaan ne tuntuneet kovin riidanhaluisilta ja pidättäytyviltä vaan pikemminkin hyvin avoimilta sekä ihmisiä että koiria kohtaan. Miinusta olivat rodun lonkkatilastot, varsinkin kun olin harrastuskoiraa etsimässä. Jostain pikku hiljaa valtasi ajatus, että kävisin hakemassa pennun Ruotsista, jossa on enemmän lonkkakuvattuja (ja mh-testattuja) koiria. Eihän se takaa vielä mitään, mutta ainakin tiedän paremmin mitä geeneissä on. Hunddata oli korvaamaton ruotsalaisten koirien taustoja tutkiessa. Plussaa oli, että portugeeseissa on myös ruskea väri, joka nykyään miellyttää silmää ;) Sopiva kasvattaja löytyi ja riemu oli suuri, kun tammikuussa syntyi 9 suklaan ruskeaa pentua. Kun pennut olivat 4vkoisia, kävin niitä katsomassa. Sekä pentujen emä että emän veli vaikuttivat mukavilta ja sovittiin, että yksi kolmesta nartusta muuttaa Suomeen maaliskuussa :D

Pennun hakureissu

Suunnitelma oli sama kuin pentujen katsomisreissulla; Turusta yölaivalla yli Tukholmaan, josta aamupäivällä ajettiin Grumsiin, pari tuntia perillä ja sitten illalla takaisin laivalle ja Suomeen. Lähtiessä jännitti oliko kaikki tarpeellinen mukana pennulle, kaikki paperihommat hallussa ja menisikö tällä kertaa laivaan ehtiminen yhtä tiukoille kuin viimeksi. Pennuista oli viidessä viikossa kasvanut melkoisia riiviöitä,  kun pentuhuoneeseen meni istumaan, niin pari pentua yritti repiä saparoista ja pari villatakista. Toivomuksiani huomioiden kasvattaja Cecilia oli varannut kahdesta lupaavimmasta nartusta sen rauhallisemman minulle ja vilkkaampi Nova-tyttö menisi hänen siskollensa Ericalle.